Oppimisympäristö

Oppimisympäristön perusajatus:

"Jos matematiikan oppiminen kuvitellaan korkeaksi portaikoksi, kukin oppilas saa opettajan tukiessa nousta portaita omaan tahtiin askel kerrallaan ja pysähtyä tietylle askelmalle niin pitkäksi aikaa kuin se on oppimisen kannalta järkevää. Tärkein seikka on, että askelmia ei edetä liian nopeasti eikä missään nimessä loikita yli, koska tällöin liian nopeaa nousua seuraava korkeanpaikankammo sumentaa loogisen ajattelun."

Jokainen oppilas saa siis matematiikan tunneilla opiskella juuri sitä aihetta tai käsitettä, mikä on hänen oppimisensa kannalta siinä kehitysvaiheessa oleellisinta. Osaamisen lopullinen tavoitetaso on kuitenkin kaikille sama nykyisten opetussuunnitelman perusteiden vaatimusten mukaisesti.

Lukiossa käynnissä olevassa opetuskokeilussa tämä joustava opiskelu ei tapahdu vain yksittäisten kurssien sisällä, vaan kurssien näennäiset rajat on rikottu ja matematiikan sisällöt ja niiden oppiminen ajatellaan yhtenä isona kokonaisuutena. Yksittäisen opiskelijan on mahdollista siirtyä opiskelemaan tietyn kurssin aiheista toisen kurssin aiheisiin riippumatta siitä, antaako kurssikalenteri siihen luvan.

Kun kokeilu saadaan käyntiin myös yläkoulussa, voidaan yläkoulun ja lukion välistä rajaa kokeilla häivyttää ja tilalle rakentaa peruskoulun ja lukion kattavaa joustavaa ja oppimisen kannalta perusteltua jatkumoa.

Käsite ”oppiminen” ajatellaan yksilöllisenä prosessina, joka on kaikille oppijoille ominainen ja myös yksilölle erilainen riippuen vuorokauden ajasta, nälästä, väsymyksestä, ihmissuhteiden tilasta yms.

Epäluonnollinen järjestelmällisyys vai hallittu kaaos?

Luokkatilanne, missä kaikki opiskelevat eri aihetta tai jopa eri kurssia samanaikaisesti, voi kuulostaa kaoottiselta, mutta se ei ole sitä. Mahdollinen kaaos on vain illuusio opettajan mielikuvituksessa.

Käytännössä tilanne on hyvin luonnollinen ja johdonmukainen; kaikki oppilaat opiskelevat matematiikkaa heidän kykyjensä mukaisella tasolla edeten loogisesti askel kerrallaan matematiikan oppimisen portaikossa.

Epäluonnolliseksi oppimisympäristö muuttuisi vasta siinä vaiheessa, jos opettaja yrittäisi saada kaikkia oppilaita siisteihin riveihin kasvot kohti samaa seinää ja jokaiselle saman ajatuksen päähän. Entropian käsitteen tuntijat tietävät, että luonto ei toimi näin ja entropian kulkusuunnan muuttaminen kuluttaisi valtavasti opettajan henkistä energiaa oppimisen kannalta toisarvoisiin ilmiöihin.

Hallittu kaaos voisi opetuksessa olla huomattavasti energiatehokkaampi ratkaisu.


Tasa-arvoisen oppimisympäristön luominen

Tasa-arvoisen oppimisympäristön luominen ei ole vaikeaa. Opettajan on vain hyväksyttävä tosiasia, että koska luonnollisesti muotoutuneet opiskelijaryhmät opiskelevat keskenään eri käsitteitä samassa tilassa, on yhteisestä teoriaopetuksesta luovuttava.

Opettajan on myös luovuttava koko luokan ilmatilaa hallitsevan itsevaltiaan roolista ja annettava jokaiselle läsnäolijalle tasavertainen mahdollisuus puhua matematiikan kieltä. Opettajan on siirryttävä opettajanpöydän ja älytaulun välistä sinne, missä oppiminen tapahtuu ja missä siihen pystyy parhaiten vaikuttamaan.

Opettajan rooli muuttuu tiedon toistajasta yksilöllisten oppijoiden henkilökohtaiseksi ohjaajaksi.